Jussila in the making

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilkan ja minun välisten dialogivääntöjen huippu. Mulla oli vaikeuksia kirjoittaa Ilkan antamia repliikkejä suoriltaan, mutta ongelma oli siinä, etteipä minunkaan ehdotukset olleet sieltä kelvollisimmasta päästä. Yhteen väliin tässä oli yksi ylimääräinen puhekuplakin, jota ei pystynyt enää paljoa kumittamaan poiskaan.  Mutta itsensä kun ajaa nurkkaan, niin sieltä joutuu etsimään tien ulos vähän kovemmin, eikä se aina välttämättä johda huonoimpaan lopputulokseen.

Kaikkia yksityiskohtia en edes kerro tässä, mutta siinä oli opetusta ainakin mulle hieman perusteellisemmasta suunnittelusta stripeissä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Noin muuten kyllä nautin tehtävänannosta, varsinkin kun sai piirtää jotain normaalista kaavasta poikkeavaa. Tulkita referenssikuvia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mutta mikä parasta: tallensin stripistä videokoosteen.

watch?v=8yxEBRY5tQo Pt.I

watch?v=1fz7HSOKEH4 Pt. II

watch?v=BA7eBczdubU Pt. III

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei näytä erityisen monimutkaiselta, mutta tämä oli kaikista stripeistä yksi tuskallisimpia piirrettäviä. Istuvat ihmiset ei vaan sovi mulle. Saman tilan piirtäminen voi olla kans aika tympeää, kun suuri osa energiasta menee vain mittailuun, että kaikki pysyvät oikeilla paikoillaan. Kuvakulman vaihtelulla kerronta olisi mielestäni kärsinyt.

Näin etäisyyttä saatua tämä on alkanut näyttää hyvältä. Tuskailu kannatti oman taiteellisen tyytyväisyyden kannalta.

 

 

 

 

 

 

 

Sensuroitiin tuo vielä, vaikka en tiedä onko sillä mitään väliä, kun käytetään ’persettä’ kuitenkin myöhemmin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syksyn 2012 teoksista # 2. Ylioppilas esiintyi ensimmäistä kertaa piirtäjälle nykyisessä muodossaan.
Kirjahyllyjen piirtämiseen (ja varsinkin värittämiseen) löytyy paljon yksinkertaisempiakin tapoja, mutta samahan tuo oli vähän tarkemmin nyhrätä, kun luennolla istui. Ja kun tiesi mihin ryhtyi, niin ei värittämisessäkään loppunut kärsivällisyys.
Otsikkoja en sentään kirjojen laitoihin ruvennut lisäämään. Joku raja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syksyn 2012 satoa. Tarkoittaa kohennettua piirrosjälkeä ja ovelaakin ovelampaa etu- ja taka-alan erottamista toisistaan. En usko, että enää täyttäisin taustaa ns. pahvifiguureilla, mutta kyllä tuolla homma hoituu. Yhtä merellistä värimaailmaa ei ole sittemmin nähty.

Tässä vaiheessa karkaa rekisterit siitä, milloin UR on julkaissut ja mitä: mennään siis vanhimmalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mie en ole varma, tehtäisiinkö me edes tätä tänä päivänä. Jussila istuu ilman syytä vankilassa, ja kaiken lisäksi vuosi on 2012. Vaikka Jussila onkin tarkoitettu jokamieheksi, jonka taustat voi vähän venyä tarpeen mukaan stripistä toiseen, ja Ilkkakin painotti jo alusta alkaen, ettei tarkka jatkumo ole tärkeää, niin ei tällaisia satunnaisia hyppäyksiä ole tapahtunut sittemmin. Ei tässä ole mitään järkeä.

Siinä kyllä on järkeä, että tämäkin oli alunperin favor.orgiin mennyt Mämmilä-versiointi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos vertaa itse strippejä käsikirjoitukseen, niin voi huomata, että nimen Jussila mie olin jo heittänyt ukolle, vaikka Ilkka viittasi siihen vielä vain Mämmilä-ukkona. Luulin, ettei sillä olisi niin väliksi silloin.

Uusi Rovaniemi 26.4.2013.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siinä mielessä poikkeava Jussila tällä erää, että ei niinkään kommentoi mitään suomalaista ilmiötä kuin sarjakuvailmiötä. Johtunee siitä, että tämä meni alunperin edesmenneille favor.org-sivuille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Julkaistu Uudessa Rovaniemessä 19.4.2013.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minun ehdottomia suosikkeja. Sanomalehden sivua olisi voinut halutessa katsoa isossa ruudussa ihan vaikka vain Jussilan (helposta) kohtisuorasta kulmasta, kaiken muun oheistekstin olisi yhtä hyvin voinut sutata tekstiä ilmaisevaksi aaltoviivaksi, tai vaikka piirtää koko sarjakuva vain kahdella samanlaisella kakkosruudulla, mutta halusin välttämättä katsoa sanomalehteä tuolleen Jussilan olan yli kurkkien hieman vinosta, lisäillä omia toisarvoisia letkauksia sekaan, ja käyttää hieman poikkeavaa ruudutusta.

Julkaisuhistoriaa katsoen tapahtuu taas pieni pomppu laadussa, sillä tämä on tehty jouluna 2012, ja välistä on jäänyt useampi aiempana syksynä tehty strippi. Luonnollinen kehitys ei ehkä aivan välity.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uutisotsikon suurentamisessa oli hankaluuksia, en valehtele. Ilkka ei edes vaatinut niin tarkkaa, mutta päätin yrittää silti.

Sensuuria joutui käyttämään taas, jos on silmät tarkkana. Vasta minuutteja ennen skannausta (useaa kuukautta myöhemmin itse kuvittamisesta) vaihdettiin teksti. Lopulliseen ei tainnut olla kukaan tyytyväinen.

Uuden Rovaniemen julkaisu 5.4.2013

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä oli sellainen, mistä jouduttiin Ilikan kanssa käymään kädenvääntöä vielä monta kuukautta jälkeenpäin. Tämä oli kevään 2012 viimeisimpiä strippejä, mutta koska me skannailtiin näitä talteen vasta seuraavana syksynä, niin Ilkka kerkesi vielä viime hetkillä työntään sormensa väliin. Mulle ei mahtunut päähän millään, miksei joku minun omaan korvaan luontevammaksi muovattu repliikki passannut stripin kontekstiin. Milloin tuli sensuuri vastaan, milloin kohteli väärin Jussilan hahmoa.
Siinä piti sitten muistutella itselle, kuka on kirjoittaja ja kuka piirtäjä, ja kirjoitin dialogin ilmeisesti juuri niin sanatarkkaan kuin Ilkan jälkiohjeistuksesta pystyi kopioimaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä merkkasi ensimmäistä kertaa ”ylioppilaan” ilmestymistä strippiin, mutta sillä on myöhemmin vaihtunut tyyli aika perusteellisesti.
Ensimmäinen kerta taisi olla myös, kun panostin todella valaisuun ja ympäristön luontiin jotenkuten yksinkertaisilla keinoilla. Melko tärkeilijä tuo ylioppilas, kun valkolakkiakin pitää juhlia jossain Losin neon-lounge-skenessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusi Rovaniemi 22.3.2013.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokeilu ja tyylin haku näkyy. Ei tiennyt vielä kuinka tarkkaa jälkeä kannattaa piirtää, joten taustat eivätkä oikeastaan väritys ja valaistuskaan ole kovin huoliteltuja. Mutta ei tuo haittaa, se oli viisainta vielä siinä vaiheessa. Parempi aloittaa köykäisestä kuin tehdä yksi visuaalisesti huippu, josta alkaa taso laskea.
Nappisilmät ja anatomia ovat pysyneet aika lailla samana tähän päivään asti.
Myös crow quillin (suomeksi mikä lie tussiterä) käyttö näkyy hyvin ohutta jälkeä suosivassa viivatyöskentelyssä. Nyttemmin mie olen vaihtanut lähes kokonaan siveltimeen. Linjoihin on ainakin tullut vähän eloa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kunnianhimoisena koitin aluksi jopa näinkin vähin eväin saada viestin perille, mutta Ilkka neuvoi antamaan Jussilalle pointtia selventävän ajatuskuplan viimeiseen ruutuun. Todennäköisesti se oli parempi niin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jussila oli alkuun noinkin realistinen näky, mutta sitä ei ollut järkeä säilyttää. Mulla on tarpeeksi vaikea säilyttää tämänhetkinenkin Jussila samannäköisenä stripistä toiseen.