Jussila in the making

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Henkilökohtaista lemppariosastoa jälleen. Takaraivojen piirtäminen on paljon hauskempaa kuin kuvittelisi. Koittaa saada eri näköisiä hahmoja tällä tapaa ja luoda vielä täyden näköinen luentosali on aika epätavallinen haaste. Vielä epätavallisemmasta sinisen ja ruskean parittamisesta sai ihmeen miellyttävän väri-ilmeen stripille.

Katsoin myös sopivan aukon lipsauttaa Simpsonit-viittauksen sekaan.

Paperin perkele oli kyllä lähes pilata koko stripin. Imi vettä niin innolla, että väriä oli vaikea liikutella.

Tätä teosta varten otin myös aikaa:
– Luonnostelu ja tarkemmat lyijykynät n. 2 h 45 min

– Tussaus n. 2 h

– Väritys n. 2 h 45 min

+ viimeistely (virheiden peittäminen, tekstaus, yms.)

= n. 8 tuntia ripoteltuna kolmelle päivälle.

 

10 strippiä myöhemmin mie olen antanut väritykselle paljon enemmän aikaa, mutta myös saattanut rutistaa luonnosteluaikoja johonkin puoleen tuntiin ihan vain pitääkseen jonkun nopeuden.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syksyn 2012 ensimmäinen strippi. Mistä sen näkee? Sotkuisesta värityksestä, huolimattomasta piirrosjäljestä ja paperirutuista. Tällöin olin siis tullut piirrostauolta, eli juuri siinä, kun saatiin Ilkan kanssa tietää, että Uudessa Rovaniemessä oltaisiin näistä kiinnostuneita. Piirtelin sitten tosiaan vielä vähän tuntumaa ottaen luennolla luonnoskirjaan uutta strippiä tietämättä, miten vesivärit reagoisivat luonnoskirjan paperiin. Ei tästä kukaan lukija välitä, mutta omasta seulasta en päästäisi läpi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tästä stripistä käytiin myös lyhyt lisäpalaveri, kun kuvittaja alkoi yhtäkkiä saada omia ideoitaan, mutta pitäydyimme kuitenkin alkuperäisessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilkan ja minun välisten dialogivääntöjen huippu. Mulla oli vaikeuksia kirjoittaa Ilkan antamia repliikkejä suoriltaan, mutta ongelma oli siinä, etteipä minunkaan ehdotukset olleet sieltä kelvollisimmasta päästä. Yhteen väliin tässä oli yksi ylimääräinen puhekuplakin, jota ei pystynyt enää paljoa kumittamaan poiskaan.  Mutta itsensä kun ajaa nurkkaan, niin sieltä joutuu etsimään tien ulos vähän kovemmin, eikä se aina välttämättä johda huonoimpaan lopputulokseen.

Kaikkia yksityiskohtia en edes kerro tässä, mutta siinä oli opetusta ainakin mulle hieman perusteellisemmasta suunnittelusta stripeissä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Noin muuten kyllä nautin tehtävänannosta, varsinkin kun sai piirtää jotain normaalista kaavasta poikkeavaa. Tulkita referenssikuvia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mutta mikä parasta: tallensin stripistä videokoosteen.

watch?v=8yxEBRY5tQo Pt.I

watch?v=1fz7HSOKEH4 Pt. II

watch?v=BA7eBczdubU Pt. III

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei näytä erityisen monimutkaiselta, mutta tämä oli kaikista stripeistä yksi tuskallisimpia piirrettäviä. Istuvat ihmiset ei vaan sovi mulle. Saman tilan piirtäminen voi olla kans aika tympeää, kun suuri osa energiasta menee vain mittailuun, että kaikki pysyvät oikeilla paikoillaan. Kuvakulman vaihtelulla kerronta olisi mielestäni kärsinyt.

Näin etäisyyttä saatua tämä on alkanut näyttää hyvältä. Tuskailu kannatti oman taiteellisen tyytyväisyyden kannalta.

 

 

 

 

 

 

 

Sensuroitiin tuo vielä, vaikka en tiedä onko sillä mitään väliä, kun käytetään ’persettä’ kuitenkin myöhemmin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syksyn 2012 teoksista # 2. Ylioppilas esiintyi ensimmäistä kertaa piirtäjälle nykyisessä muodossaan.
Kirjahyllyjen piirtämiseen (ja varsinkin värittämiseen) löytyy paljon yksinkertaisempiakin tapoja, mutta samahan tuo oli vähän tarkemmin nyhrätä, kun luennolla istui. Ja kun tiesi mihin ryhtyi, niin ei värittämisessäkään loppunut kärsivällisyys.
Otsikkoja en sentään kirjojen laitoihin ruvennut lisäämään. Joku raja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syksyn 2012 satoa. Tarkoittaa kohennettua piirrosjälkeä ja ovelaakin ovelampaa etu- ja taka-alan erottamista toisistaan. En usko, että enää täyttäisin taustaa ns. pahvifiguureilla, mutta kyllä tuolla homma hoituu. Yhtä merellistä värimaailmaa ei ole sittemmin nähty.

Tässä vaiheessa karkaa rekisterit siitä, milloin UR on julkaissut ja mitä: mennään siis vanhimmalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mie en ole varma, tehtäisiinkö me edes tätä tänä päivänä. Jussila istuu ilman syytä vankilassa, ja kaiken lisäksi vuosi on 2012. Vaikka Jussila onkin tarkoitettu jokamieheksi, jonka taustat voi vähän venyä tarpeen mukaan stripistä toiseen, ja Ilkkakin painotti jo alusta alkaen, ettei tarkka jatkumo ole tärkeää, niin ei tällaisia satunnaisia hyppäyksiä ole tapahtunut sittemmin. Ei tässä ole mitään järkeä.

Siinä kyllä on järkeä, että tämäkin oli alunperin favor.orgiin mennyt Mämmilä-versiointi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos vertaa itse strippejä käsikirjoitukseen, niin voi huomata, että nimen Jussila mie olin jo heittänyt ukolle, vaikka Ilkka viittasi siihen vielä vain Mämmilä-ukkona. Luulin, ettei sillä olisi niin väliksi silloin.

Uusi Rovaniemi 26.4.2013.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siinä mielessä poikkeava Jussila tällä erää, että ei niinkään kommentoi mitään suomalaista ilmiötä kuin sarjakuvailmiötä. Johtunee siitä, että tämä meni alunperin edesmenneille favor.org-sivuille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Julkaistu Uudessa Rovaniemessä 19.4.2013.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minun ehdottomia suosikkeja. Sanomalehden sivua olisi voinut halutessa katsoa isossa ruudussa ihan vaikka vain Jussilan (helposta) kohtisuorasta kulmasta, kaiken muun oheistekstin olisi yhtä hyvin voinut sutata tekstiä ilmaisevaksi aaltoviivaksi, tai vaikka piirtää koko sarjakuva vain kahdella samanlaisella kakkosruudulla, mutta halusin välttämättä katsoa sanomalehteä tuolleen Jussilan olan yli kurkkien hieman vinosta, lisäillä omia toisarvoisia letkauksia sekaan, ja käyttää hieman poikkeavaa ruudutusta.

Julkaisuhistoriaa katsoen tapahtuu taas pieni pomppu laadussa, sillä tämä on tehty jouluna 2012, ja välistä on jäänyt useampi aiempana syksynä tehty strippi. Luonnollinen kehitys ei ehkä aivan välity.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uutisotsikon suurentamisessa oli hankaluuksia, en valehtele. Ilkka ei edes vaatinut niin tarkkaa, mutta päätin yrittää silti.

Sensuuria joutui käyttämään taas, jos on silmät tarkkana. Vasta minuutteja ennen skannausta (useaa kuukautta myöhemmin itse kuvittamisesta) vaihdettiin teksti. Lopulliseen ei tainnut olla kukaan tyytyväinen.